Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

OSA 2 ”Syrjähypyn seuraukset”

Jälleen uusi aamu sarasti Mukavaisilla. Elämä näytti hymyilevän. Tapiolla oli taas vapaa-päivä.
-      Kohta Katrin täytyy tulla, Tapio sanoi vilkuillessaan ovelle.
Ja pian Katri tulikin.
-      Tapio, minulla on hyviä ja huonoja uutisia, ensiksi minä lopetan siivoamisen, teille tulee uusi siivooja, Katri sanoi.
-      Entä ne hyvät? Tapio kysyi.
-      Muutan Kaunialaan, ostan talon ja teen oman kodin, Katri sanoi ja hyppäsi Tapion kaulaan.
Katri jäi viettämään iltaa Tapion kanssa. Kaikki olivat jo kotona, Tapio kertoi perheelle hänen ja Katrin ”ystävyydestä”.
-      Lähden Timolle, Leena ilmoitti kellon lähestyessä kymmentä.
-      Et takuulla lähde kello on liian paljon, Elina sanoi. Hän oli erittäin tarkka myöhäisestä ajasta varsinkin Johanna Goottilan katoamisen jälkeen.
-      Ja sinäkö pysty estämään? Haista ämmä pitkä paska! Leena huusi.
-      Älä puhu äidillesi noin! Tapio kimpaantui.
-      Ihan vitun sama. Tänne helvettiin en tule enää koskaan!
-      Olenko kasvattanut hänet väärin? Elina kysyi itkien. Hän meni makuuhuoneeseen mietiskelemään. Myös Tapio oli apeana.
-      Älä Tapio välitä, he ovat nuoria, heidän täytyy antaa olla vapaammin, Katri sanoi ja kietoi kätensä Tapion ympäri ja suuteli tätä.
-      TAPIO! TAPIO!
Tapio työnsi Katrin pois.
 
-      Mene, Tapio sanoi Katrille.
-      Miten sinä saatoit? kysyi Elina. Hän oli hyvin rauhallinen vaikka kyynelet valui hänen silmistään.
-      Se oli vain vahinko. Se vain tapahtui! Elina rakastan sinua! Tapio vastasi epätoivoisena.
-      Vahinko? Älä nyt viitsi.
-      Elina se on totta, Tapio yritti lepyttää vihaista vaimoaan. – Olen ollut naimisissa kanssasi kymmeniä vuosia, enkä kadu hetkeäkään!
-      Minusta tämä on aika selvä. Haluat nuoremman ja kauniimman. Sen kuin, minun puolestani. - Minä rakastan sinua Tapio, meillä on ollut hyvät hetket, mutta nyt on vain aika. Ota sinä Katri, en jaksa enää esittää onnellista paria, ei tämä muutenkaan toimisi. Minä etsin uuden kodin ja aloitan uuden elämän, Elina käveli puhelimelle ja näppäili taksin numeron. - Taksi tulee kohta. Vietän tämän yön Hotelissa. Huomenna etsin itselleni asunnon ja haen tavarani, Elina sanoi ja käveli vaatekaapilleen ja otti muutamat vaihtovaatteet ja lähti. Kun taksi tuli hän astui sisään ja katsoi viimeisen kerran taloaan, ja muisteli mennyttä elämää häitä, lapsia, kaikkia niitä onnellisia muistoja mitä tuon talon sisälle oli jäänyt, taksi kaartoi pois vanhalta pihakadulta.
-      Anneli tule käymään, Tapio huusi.
Anneli tuli rappusia alakertaan.
-      Elina lähti, Tapio ilmoitti.
-      Minne? Koska hän palaa? Anneli kysyi.
-      Hän ei palaa. Me erosimme, Tapio sanoi.
-      Erositte? Mitä sinä nyt olet tehnyt? Anneli kysyi epäluuloisesti.
-      Tota noin niin...
-       Isä vastaa! VASTAA MINULLE, Anneli huusi.
-      Anneli en tarkoittanut..., Tapio aloitti
-      VASTAA! Mitä olet tehnyt? Anneli huusi.
-      Elina näki kun olimme Katrin kanssa ja..
-      Onko sinulla ja Katrilla suhde? Anneli huudahti järkyttyneenä.
-      Ei se nyt ihan niin..
-      Ihan sama minua ei hittoakaan kiinnosta. Minä lähden nyt, en jaksa enää, Anneli huudahti, otti takin päällensä ja lähti ovesta.
-      Ensin Leena sitten Elina ja nyt vielä Anneli, jääkö minulle enää ketään? Hän kysyi itseltään.
 
Goottiloilla Janus päätti jatkaa elämäänsä.
-      Hei, Tiina! Pääsetkö tänään käymään? Janus kysyi puhelimessa.
-      Totta kai! Sinua on aina ilo nähdä, Tiina vastasi.
Janus puki pukunsa päälle ja haki tumman rasian keittiön lipaston päältä. Ovikello soi. Kravatti hyvin, hän suoristi vielä viiksensä ja meni avaamaan oven.
-      Hei Janus! Tiina sanoi reippaasti.
-      Hei Tiina, Janus polvistui. – Tiina tuletko kanssani kihloihin, muuta luokseni, Janus sanoi ja ojensi sormusta Tiinalle. Tiina ei saanut sanaa suustaan.
-      Voi Janus, minä tulen, tulen, tulen! Tiina ojensi kätensä Janukselle ja Janus pujotti sormuksen hänen sormeensa.
-       Tervetuloa uuteen kotiisi! Janus huudahti.
-      Et tiedä mitä tämä merkitsee minulle Janus! Tiina itki onnesta.
-      Minulla on sinulle myös lahja, Janus sanoi.
-      Mikä se on? Tiina innostui.
-      Tule mennään katsomaan, Janus sanoi ja osoitti taksia joka kaarsi Tiinan taakse.
He nousivat taksi. Taksi ajoi Valtakadulle ja pysähtyi erään kaupan eteen.
-      Sen on sinun, Janus sanoi.
-      Minun? Tiina kysyi. – Olen aina haaveillut yrittäjyydestä, Tiina huudahti.
-      Tiesin sen ja siksi ostin sen sinulle. Allekirjoitus vain tähän niin Muotishop on sinun, Janus sanoi.
Vihdoin Tiinan unelma oli toteutunut, hänellä oli ikioma vaatekauppa!
 
Sillä välin Tonin ollessa yksin kotona, hän oli soittanut Niinan paikalle. Toni oli ollut Cassandran kanssa vasta pari päivää naimisissa ja oli jo tehnyt ensimmäisen syrjähyppynsä. Toisaalta Taneli oli kutsunut Cassandran luokseen illalliselle…
 
Cassandra saapui kotiin vasta iltamyöhällä.
-      Anteeksi rakas, jäin ylitöihin, Cassandra valehteli. Miksi hän valehteli?
-      Jaa. Ei mullakaan ois aikaa ollu, et ihan sama, Toni sanoi huolettomasti, laittaessaan juustopastaa hellalle.
-      Mutta nyt olen kotona, joten eikös mennä tänään vähän aikasemmin nukkuun vai mitä Toni? Cassandra kiskaisi Tonin mukaansa yläkertaan.
Talossa oli hiljaista, ulkona ei kuulunut edes tuulenhenkäystä. Kaikkialla oli pilkkopimeää kunnes liekit ja palaneenkäry valtasivat Goottilan vanhan ja arvokkaan kartanon. Epäilemättäkään Toni ei ollut palannut keittiöön yläkerta- retkensä jälkeen. Ja näin oli juustopasta roihusi hellalla, palohälyttimen alla, mutta palohälytin ei soinut.
©2017 kauniala - suntuubi.com