Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

OSA 3 ”Roihu”

Tuli roihusi rajusti Goottiloiden keittiössä, mutta perhe vain nukkui. Tuli levisi eteis- aulaan ja olohuoneeseen. Yhtäkkiä paloauto kuitenkin ilmaantui Goottilan talon eteen. Joku ulkopuolinen oli soittanut palokunnan. Kenellä kiitos kuuluisi? Palo oli levinnyt vakavasti talon perustuksiin, mutta se saatiin sammutettua. Miksi perhe heräsi vasta paloauton sireenin, eikä palohälyttimeen?
Haaveisilla Taneli tajusi rahatilanteen vakavuuden laskuja oli kertynyt niin paljon että luottokortti oli jo miinuksella. Taneli yritti ja yritti maalata tauluja minkä ehtii ja näin saada rahaa, mutta taulujen hinnat eivät olleet vielä tarpeeksi korkeita. ”Mitä minä teen” Taneli ajatteli. ”Minun on pakko hankkia töitä tai saada maalaukset myymään paljon suurimmilla hinnoilla”, Taneli ajatteli saadessaan kahta itkevää pelle esittävän työn ”Surku” valmiiksi. Taneli kiikutti työn galleriaan jossa hienosto ihmiset kävivät tarjoamassa tauluista hintoja. Taneli käveli kotiin, koska hänellä ei ollut varaa taksiin. ”Olen pahassa pulassa, mitä Cassandrakin ajattelee?”, hän mietti. PLING, hänen puhelimensa soi. Soittaja oli gallerian omistaja joka pyysi Tanelia äkkiä takaisin galleriaan. ”Hoh”, Taneli ajatteli. Hän oli tallustanut ja 15 kilometrin matkasta 5 kohti Kaunialaan ja nyt tulisi lisää kilometrejä hänen kävellessään takaisin galleriaan.
-      Taneli erä rikas vanha aatelis- rouva haluaa tavata sinut, gallerian omistaja Hynlä sanoi.
-      Miksi ihmeessä? Taneli kysyi.
-      Hän haluaa ostaa työsi, sen jonka toit tänään aamulla, Hynlä sanoi ja Taneli käveli toimistoon jossa vanha rouva odotti.
-      Päivää, Taneli sanoi. Hän yritti olla mahdollisimman asiakaspalveleva.
-      Päivää, Rouva sanoi. – Ostin työsi äsken. Sen uskomaton, miksi en ole tuollaisesta taiteilijasta ennen kuullut?
-      Äh, se on lähinnä vain harrastus, Taneli kertoi.
-      Harrastus? Noilla töillä sinusta voisi tulla rikas! Rouva innostui. – Omistan vanhan ja kunnioitetun taide seuran. Haluaisitko tulla jäseneksemme? Maalaisit töitä ja me myisimme, sinä olet lahja jota ei saa hukata, Rouva huudahti.
-      Kiitos kohteliaisuudesta, mutta valitettavasti minun kieltäydyttävä koska etsin juuri oikeaa työtä, Taneli vastasi.
-      Tässä on sinulle sellainen työ, tätä parempaa et voi saada! Olet loistava!
Taneli mietti hetken ja vastasi: Hyvä on, voin kokeilla saanko ansioita, mutta vaihdan työtä jos maalaukset eivät myy, Taneli vastasi.
-      Ne myyvät ja paljon myyvätkin! Rouva huudahti. Hän lykkäsi Tanelille käyntikorttinsa ja paineli ovesta ulos käsilaukku viuhuen.
-      Tuo on sellainen yhdistys minkä kaikki taiteilijat ovat miljonäärejä, Hynlä kuiskasi Tanelin korvaan. – Onnea matkaan, hän sanoi hymyillen.
 
-      Tuukka, sinua kysytään, Raija huudahti.
-      Joo mä tuun, Tuukka huusi.
Tuukka säntäsi ovelle.
-      Moi, haluaisin jutella, Anneli seisoi oven takana.
-      Ei meillä oo mitään juteltavaa, Tuukka vastasi tylysti.
-      Mikä sulle oikeen tuli parissa tunnissa? Anneli kysyi.
Tuukka ei vastannut.
-      Kerro, Anneli vaati.
-      Tapio maksoi minulle jos jättäisin sinut. Olen pahoillani, mutta tiedäthän raha tilanteemme. Raijakin on raskaana taas.
-      ANTOIKO ISÄ SULLE RAHAA MUN JÄTTÄMISESTÄ? Anneli kimpaantui täysin. – Mä tapan sen äijän! Mä oikeesti tapan sen!
-      Anneli! Et saa kertoa, että mä kerroin, koska lupasin sille, et en kerro, Tuukka hätääntyi.
-      Älä sä välitä! Mä hoitelen sen, tästä se ei selviä, Anneli mutisi ja lähti rientämään kotiin.
-      Tuukka viitsitkö siivota keittiön, Raija huusi. – Pentin reppu täytyisi laittaa kuntoon kun huomenna on hänen eka koulupäivä. – Ja jos voisit leikata ulkopensaat. Niin ja se vuotava suihku pitäisi korjata – Niin ja Tuukka ehtisitkö käydä kaupassa.
-      Kyllä äiti, Tuukka vastasi nöyrästi.
-      Ihanaa, kiitos muru, Raija sanoi ja pussasi Tuukka otsalle.
Yhtäkkiä Raija purskahti itkuun.
-      En jaksa enää, en jaksa. Sitä pitäisi tehä ja tätä. Yksi potkii mahassa ja Pentti kiukuttelee koulusta ja sekoan ihan kohta! En jaksa, Raija itki. – Tulen hulluksi!
-      Mä hoidan kyl kaiken, mee sä vaan nukkuu, Tuukka sanoi ja hymyili, jokseenkin teennäisesti.
 
 
Anneli säntäsi sisälle Mukavaisille jossa Tapio ja Katri kuhertelivat sohvalla.
-      Täällä sinä vain muiden naisten kanssa puuhailet, ilma surun häivää. Ja välissä lykkäät rahaa ihmisille joista haluat eroon! Olet sinäkin mies!
-      Se halvatun jätkäkäkö kertoi sinulle, Tapio suuttui.
-      Koska minä kysyin, olet säälittävä. Pakkaan tavarani ja muutan äidille! Olet.. Olet.., Anneli sylkäisi Tapion naamalle.
-      Anneli, perkele, nyt tulet takaisin, Anneli paineli yläkertaan.
-      Sinä et mene minnekään, Tapio huusi ja tuki portaikon.
-      Sehän nähdään, Anneli huusi ja tuuppasi Tapiota joka kaatui.
-      Tule tänne Anneli, Tapio huusi. Mutta Anneli kiisi ulos.
-      Kävikö pahasti, Katri juoksi Tapion luo.
-      Ei onneksi, Tapio sanoi ja mulkoili ovea josta Anneli oli juuri juossut ulos.
-      Voi perkele, miksi kaikki menee päin.., Tapio murtui.
-      Älä välitä Tapsa, olen aina tukenasi, Katri sanoi ja halasi Tapioa.
-      Kiitos Katri. Olet hyvä ihminen, Tapio vastasi.
Seuraavana päivänä Elina ja muuttoauto tulivat hakemaan Elinan tavaroita.
-      Elina, Leena ei tullut yöksi kotiin, ajattelin jos haluat tietää, Tapio sanoi katsellessaan kun Elina latoi tavaroita laukkuihin.
-      Ja kerrot vasta nyt? Oletko soittanut Haaveisille, Elina kysyi ja näytti huolestuneelta.
-      En, Tapio vastasi.
-      Et sinäkään mitään ikinä aikaan saa, Elina täräytti ja Tapio hätkähti.
-      Minä käyn siellä illalla. Anneli muuttaa minun luokseni, otan hänenkin tavarat, Elina ilmoitti.
-      Ja sinä et myöskään katsonut soveliaaksi kertoa ja neuvotella. Et sinä kaikkea päätä. Hänellä on täällä enemmän tilaa ja..
-      Ja isä jota hän vihaa. Mieti vähän kun sinulla ei ole jäljellä kuin se härö siivooja, Elina sanoi. – Juttakaan ei pidä sinuun enää yhteyttä, hankkisit elämän, Elina sanoi ja lähti yläkertaan. Kumpikaan ei puhunut mitään pitkään aikaan.
-      Hyvästi nyt sitten viimeisen kerran, Elina sanoi kun oli lähdössä. – Älä viitsi, hän jatkoi kun Tapio vain toljotti. – Ei viitsitä erota tälläi, tule tänne antamaan loppu hali, Elina sanoi.
-      En, olen Katrin kanssa, Tapio ilmoitti.
-      Vai olette te jo oikeen yhdessä, Elina sanoi närkästyneenä.
-      Aion pyytää, Katri muuttamaan luokseni, Tapio näytti täräyttäneen pommin.
-      Aiotko parin päivän jälkeen jo aloittaa vakavan suhteen? Miksi edes koskaan pidin sinusta, en tiedä mitä olen nähnyt tuollaisessa saastassa. Hyvästi! Elina sanoi ja lähti suuttuneena kohti uutta kotia, uutta elämää.
©2017 kauniala - suntuubi.com